1. Autojen määrä. Jokaisella kunnon maltalaisella täytyy olla vähintään kaksi omaa autoa. Hyvässä tapauksessa vielä pyhäauto sunnuntaille. Tämän takia ruuhkat on jokapäiväistä herkkua.
2. Parkkeeraus. Koska autoja on todella paljon, eikä välttämättä parkkiruutuja ole aina lähettyvillä, on ihan ok jättää auto keskelle liikenneympyrää ja käydä tekemässä viikon ruokaostokset. Kunhan muistaa jättää hätävilkut päälle. Päivittäin näkyy myös kolmen peräkkäisen auton parkkeerausmalleja, siinä on sitten keskimmäisen auton kiva yrittää kotiin lähteä joskus.
3. Tööttäys. Kun maltalainen kahden sekunnin odottamisen jälkeen alkaa tööttäämään, on melu korvia hivelevää. Tämä toimii myös ketjureaktiona, tööttäämiseen vastataan tööttäämisellä, mutta kunhan tekee sen vielä äänekkäämmin. Eikä unohdeta jarrujen korvaamista töötillä - kurviin tultaessa ei tarvitse kuluttaa jarrua, kunhan painaa tööttiä vaikkapa nokia tunen tahtiin.
4. Bussiliikenne. Maltalainen julkisen liikenteen aikataulu on hyvinkin joustava. Pysäkille on hyvä lähteä ajoissa, sillä koskaan ei voi tietää tuleeko bussi 10 minuuttia aikaisemmin, suht ajallaan vai kenties puoli tuntia myöhemmin. Ruuhka-aikaan - eli koko ajan- bussit ovat niin täyteen ahdettuja, että kuskit viilettävät vain pysäkkien ohi vilkutellen. Eikä unohdeta, että kuskit käyvät viikon kuulumiset läpi toistensa kanssa mm. vihreiden valojen aikaan keskellä ruuhkaista katua, pysäyttäen autot sopivasti niin, että kuskit voivat morottaa toisiaan ikkunasta kädestä pitäen.
5. Kapeat kadut. Siis todella kapeat, edes kaksi jalkaa ei mahdu kadulle yhtäaikaan. Ja kun astuu ovesta ulos, ja päättää lähteä kävellen kohti päämäärää, voi varautua mitä ihmeellisimpiin, suorastaan hengenvaarallisiin, tilanteisiin. Esimerkki eiliseltä: kapea kävelykatu + kapea autotie + kuorma-auto tuplasivupeileillä = sivupeilistä osuma otsaan, onneksi meillä oli kuitenkin toimivat refleksit ja ymmärsimme kyykistyä viime hetkellä.
Autoilijoiden, etenkin kuorma-autoilijoiden arviointikyky saattaa myös vähän väliä heikentyä. Yritetään mahtua vaikka väkisin kapeaa autotietä pitkin, kunnes.. ollaankin jumissa ja tie poikki. Ja parkissa olevasta autosta sivupeilit irti.
6. Auton korjaus. Lähes jokaisessa autossa on kolhuja. Tämä ei yhtään ihmetytä, sillä päivittäin näkee tilanteita kun parkkeerataan kiinni toiseen autoon, eikä haittaa jos samalla vähän puskurilla tönäistään toista. Kolhuja ei jakseta juurikaan korjailla, mutta jos sivupeili irtoaa tai puskuri alkaa roikkumaan, kaivetaan ilmastointiteippi esiin ja paikkaillaan kolhut. Jokaisessa maltalaisessa asuu siis pieni Puuha-Pete.
-Laura ja Ansku-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti