Yhteenveto opinnoista

Neljä kuukautta Maltalla alkaa olla paluulentoa vaille valmis. Aika on mennyt todella nopeasti ja viimeisellä viikolla - joka oli meidän lomaviikko - ollaan harmiteltu kuinka vielä pitäisi ehtiä nähdä ja kokea vaikka mitä.

Viikko 10
Ensimmäisellä Malta-viikolla oli info, sekä kolme koulupäivää. Loppuviikosta saimme myös harjoittelupaikan, joka osoittautuikin juuri sopivaksi meille.
Huomasimme, että opiskelutahti mm. anatomian parissa on melkoisen kova. Ensimmäisten koulupäivien aikana kävimme varmaan jo suurimman osa anatomian kirjasta, ja pidetty ensimmäiset kokeet. Harjoittelupaikassa ensimmäiset päivät meni tutustuessa kuntosaliin, työntekijöihin ja työnkuvaan.

Viikko 11
Arki Maltalla alkoi pikkuhiljaa muotoutua. Koulua ti-to klo 9-12, jonka jälkeen pieni lounastauko kotona ja tämän jälkeen illaksi töihin. Lisäksi maanantai ja perjantai-aamut vietimme työpaikalla, kun koulua ei ollut. Tällä viikolla pääsimme jo tutustumaan spinning- ja pilatestuntiin.

Viikko 12
Koska harjoittelupaikka tarjosi hyvät mahdollisuudet treenaamiseen ja itsensä kehittämiseen, aloimme treenata tavoitteellisesti itsekin noin. 4 kertaa viikossa. Näin ollen vietimme melko paljon aikaa työpaikallamme. Koulussa etesimme jo uusiin aiheisiin. Pääsimme vihdoin kamppailemaan opiskelijakorttien (bussikortti) hakemisen kanssa. Melkoinen prosessi.

Viikko 13
Jälleen eräs isompi testi koulussa. Opiskelu jatkui kovaa tahtia, mutta onneksemme saimme sentään pitkäperjantain vapaaksi. Pieni lepotauko oli ihan paikallaan.

Viikko 14
Pääsiäispäivänä normaalisti töitä, jonka jälkeen arki jatkui normaalisti. Saimme tietää tulevan tenttipäivän (fitness instructor) ja aloimme henkisesti valmistautua tähän koitokseen. Työpaikalla proteiinipirtelöiden teko alkoi jo luonnistua.

Viikko 15
Kova tahti jatkui treenien, koulujen ja töiden parissa. Pidimme myös ensimmäisen Fitness Freaks -tunnin Fort Fitneksellä. Tunti on siis ilmainen kaikille halukkaille kuntosalin jäsenille, ja koostuu kiertoharjoittelusta. Usein osallistujia oli 2-3 (naista).

Viikko 16
Ensimmäinen lauantai-koulupäivä! Olimme Bugibbassa kuusi tuntia, käyden läpi kuntosalilaitteita. Ohjasimme liikkeitä myös toisillemme. Opettaja kierteli, havainnoi ja antoi palautetta.
Tenttiin luku kiihtyi, sillä tentti oli sovittu seuraavalle viikolle.
Saimme myös ohjeistuksen ruokapäiväkirjan tekemiseen, jonka täyttämisen aloitimme samalla viikolla.

Viikko 17
Ensimmäinen iso tentti oli tiistai aamuna. Koe koostui kahdesta osiosta; anatomia ja ohjaaminen. Molempiin osioihin oli käytettävissä yksi tunti, mutta monivalintakysymykset olivatkin odotettua nopeampia täyttää. Aikaa meni noin puoli tuntia per osio. Kokeita oli kolmea erilaista, eli mm. me Lauran kanssa teimme eri kokeet.
Keskiviikkona aloitimme jo reippaasti personal trainer-jakson opinnot. Päivä oli pitkä, sillä tavanomaisen koulupäivän lisäksi kävimme läpi tulevia käytännön tenttejä.
Eikä vielä ollut aikaa levollekaan, sillä lauantaina koitti työpaikan avoimet ovet eli mekin olimme töissä.

Viikko 18
Vapusta huolimatta töitä ja koulua oli normaalisti torstaihin saakka, sillä perjantaina koitti meidän ensimmäinen käytönnön tentti. Kokeeseen oli varattu aikaa kaksi tuntia per henkilö. Ohjasimme toisillemme "kokonaisen treenisession" alkuhaastattelusta loppupalautteeseen. Treenisessio sisälsi itse valitsemia sekä opettajan valitsemia liikkeitä niin kuntosalilaitteilla kuin vapailla painoillakin.

Viikko 19
Vihdoin taas normaalia tasaista arkea, ilman ylimääräisiä stressin aiheuttajia. Työpaikalla yritimme yhä enemmän ohjata toisiamme treenatessamme ja kysellä muilta personal trainereilta vinkkejä ja mielipiteitä.

Viikko 20
Jälleen lauantaikoulupäivä; käytännön harjoittelua. Harjoittelimme ihopoimumittausten, verenpaineen, vyötärö-lantio suhteen mittaamista toisiltamme. Lisäksi kävimme tarkemmin läpi yksilöohjausta sekä erilaisia lähestymistapoja harjoittelulle (lihaskunto ja cardio).
Työpaikalla asiakkaat sekä työkaverit alkoivat tulla tutuiksi ja pääsimmekin lauantai-iltana seuraamaan eräiden työkavereiden nyrkkeilyotteluita VIP-katsomoon.

Viikko 21
Jälleen tavallinen testi koulussa. Pääsimme myös opettajan kuntosalille treenaamaan ja harjoittelemaan lihaskuntotestien suorittamista. Kuntosali oli pieni, mutta erittäin viihtyisä, josta löytyi kaikki tarvittavat välineet etenkin kiertoharjoitteluun.
Nyrkkeilyotteluista innostuneena saimmekin toiselta nyrkkeilijältä nyrkkeilytunnin kuntosalillamme. Innostuimme kovasti lajista ja opimme paljon uutta.
Sunnuntaina muutimme alakertaan, joka olikin jo tiedossa ennen reissuun lähtöä. Uusi asuntomme oli ehkä hiukan pelkistetympi versio yläkerran asunnostamme. Muun muassa keittiön varustus ja kuntotaso vaikutti ruoanlaittoomme. Edellisessä asunnossamme tykkäsimme laittaa ruokaa paljon, mm. lihapullia sekä lettusia.

Viikko 22
Seuraavan viikon tenttipaniikki iski ja lukutahti oli sen mukainen, jopa öisin. Työpäivät alkoivat käydä vähiin, ja pientä haikeutta oli jo ilmassa. Perjantaina pidimme koululla intensiivisen kertauspäivän tulevaa tenttiä varten. Tämä oli myös meidän viimeisiä ehjiä treeniviikkojamme.

Viikko 23
Viimeinen iso tentti (personal trainer). Samalla kaavalla kuin edellinen, mutta koekysymykset tuntuivat helpommilta ja koe oli tehty vielä nopeammin kuin ensimmäinen, fitness instructor koe. Loppujen lopuksi panikoimme aivan liikaa kokeeseen nähden.

Torstai aamuna reippailimme cooper- testin merkeissä. Matkustimme kaksi tuntia (yhteensä) bussilla jotta pääsimme kunnon urheilukentälle juoksemaan 12 minuuttia. Lisäksi tämä kaikki aamu seitsemältä, jotta kuumuus ei käynyt liian tuskaiseksi.
Perjantaina haikein mielin menimme työpaikalle hyvästelemään työkaverit. Veimme heille tuliaisia Suomesta eli Kouvolan lakua ja Fazerin sinistä.

Samalla viikolla ahkeroimme käytännön kokeeseen tarvittavien papereiden parissa aina kun oli aikaa.

Viikko 24
Maanantaina jatkui tuskainen aherrus, jopa 12 tuntia, samojen papereiden täyttämisen kanssa, sillä tiistaina kaiken piti olla valmista käytännön kokeeseen (personal trainer) mentäessä.

Käytännön koe vei jopa 7 tuntia yhteensä. Erona ensimmäiseen käytännön tenttiin oli se, että teetätimme toisillemme alkuhaastatteluiden lisäksi mittauksia joita olimme aiemmin harjoitelleet. Myös ohjaamistilanne oli rankka ja pidempikestoinen kuin aiempi. Tentin rankkuus yllätti myös ohjattavan sillä ohjaukseen cooper-testi, lihaskuntotestejä, intervalliharjoituksia ja kovia lihaskuntosettejä. Molemmat saimme kokeen läpi ja vihdoin oli lupa hengähtää!

Loppuviikon otimmekin rennommin, kun ei ollut enää huolta koulusta ja töistä. Retkeilimme, kävimme ulkona syömässä ja nukuimme.

Viikko 25
Viimeinen viikko Maltalla! Venereitkeilyä, yhden päivän retki Sisiliaan, pakkaamista ja henkistä valmistautumista kotiinpaluuta varten.

Takuuvarma puheenaihe Maltalla

Malta ja liikenne. Melkoinen yhdistelmä. Joka päivä kokee ja näkee jotain omituista. Alla muutama syy siihen, miksi Maltalla liikenteestä voi puhua yhtä paljon kuin Suomessa säästä.

1. Autojen määrä. Jokaisella kunnon maltalaisella täytyy olla vähintään kaksi omaa autoa. Hyvässä tapauksessa vielä pyhäauto sunnuntaille. Tämän takia ruuhkat on jokapäiväistä herkkua.

2. Parkkeeraus. Koska autoja on todella paljon, eikä välttämättä parkkiruutuja ole aina lähettyvillä, on ihan ok jättää auto keskelle liikenneympyrää ja käydä tekemässä viikon ruokaostokset. Kunhan muistaa jättää hätävilkut päälle. Päivittäin näkyy myös kolmen peräkkäisen auton parkkeerausmalleja, siinä on sitten keskimmäisen auton kiva yrittää kotiin lähteä joskus.

3. Tööttäys. Kun maltalainen kahden sekunnin odottamisen jälkeen alkaa tööttäämään, on melu korvia hivelevää. Tämä toimii myös ketjureaktiona, tööttäämiseen vastataan tööttäämisellä, mutta kunhan tekee sen vielä äänekkäämmin. Eikä unohdeta jarrujen korvaamista töötillä - kurviin tultaessa ei tarvitse kuluttaa jarrua, kunhan painaa tööttiä vaikkapa nokia tunen tahtiin.

4. Bussiliikenne. Maltalainen julkisen liikenteen aikataulu on hyvinkin joustava. Pysäkille on hyvä lähteä ajoissa, sillä koskaan ei voi tietää tuleeko bussi 10 minuuttia aikaisemmin, suht ajallaan vai kenties puoli tuntia myöhemmin. Ruuhka-aikaan - eli koko ajan- bussit ovat niin täyteen ahdettuja, että kuskit viilettävät vain pysäkkien ohi vilkutellen. Eikä unohdeta, että kuskit käyvät viikon kuulumiset läpi toistensa kanssa mm. vihreiden valojen aikaan keskellä ruuhkaista katua, pysäyttäen autot sopivasti niin, että kuskit voivat morottaa toisiaan ikkunasta kädestä pitäen.

5. Kapeat kadut. Siis todella kapeat, edes kaksi jalkaa ei mahdu kadulle yhtäaikaan. Ja kun astuu ovesta ulos, ja päättää lähteä kävellen kohti päämäärää, voi varautua mitä ihmeellisimpiin, suorastaan hengenvaarallisiin, tilanteisiin. Esimerkki eiliseltä: kapea kävelykatu + kapea autotie + kuorma-auto tuplasivupeileillä = sivupeilistä osuma otsaan, onneksi meillä oli kuitenkin toimivat refleksit ja ymmärsimme kyykistyä viime hetkellä.
Autoilijoiden, etenkin kuorma-autoilijoiden arviointikyky saattaa myös vähän väliä heikentyä. Yritetään mahtua vaikka väkisin kapeaa autotietä pitkin, kunnes.. ollaankin jumissa ja tie poikki. Ja parkissa olevasta autosta sivupeilit irti.

6. Auton korjaus. Lähes jokaisessa autossa on kolhuja. Tämä ei yhtään ihmetytä, sillä päivittäin näkee tilanteita kun parkkeerataan kiinni toiseen autoon, eikä haittaa jos samalla vähän puskurilla tönäistään toista. Kolhuja ei jakseta juurikaan korjailla, mutta jos sivupeili irtoaa tai puskuri alkaa roikkumaan, kaivetaan ilmastointiteippi esiin ja paikkaillaan kolhut. Jokaisessa maltalaisessa asuu siis pieni Puuha-Pete.


-Laura ja Ansku-